Kuulutus 2024/836

Asia 1486/2023, vastinepyyntö 29.1.2024

Vaasan hallinto-oikeuteen on jätetty valitus otsikon mukaisesta päätöksestä koskien Kuopiossa sijaitsevan Ylä-Pieksän lasku-uomassa olevan säätöpadon korvaamista pohjapadolla, pysyvän käyttöoikeuden myöntämistä ja Ylä-Pieksän padotusluvan rauettamista. Pohjois-Savon alueellinen vastuumuseo (Kuopion kulttuurihistoriallinen museo) toimii alueellaan Museolain (314/2019) mukaisena kulttuuriympäristön asiantuntijana. Museo on tutustunut valitusasiakirjoihin ja antaa vastineensa valituksen kohdasta 1 liittyen alueen arkeologiseen kulttuuriperintöön ja siihen kajoamiseen.

Prosessin kulku vastuumuseon osalta

Alueella sijaitsee kiinteä muinaisjäännös, Pieksänjoki (rekisteritunnus 1000039749). Kohde tuli museon tietoon yleisöilmoituksen kautta puhelimitse marraskuussa 2020. Museo kävi tarkastamassa kohteen 19.11.2020 ja totesi tarkastuksen ja historiallisen lähdeaineiston perusteella, että kyseessä on kiinteä muinaisjäännös. Hieman aikaisemmin museolle oli saapunut lausuttavaksi vesilain mukainen lupahakemus nyt valituksen alla olevasta asiasta. Tässä vaiheessa suunnitelmassa esitettiin padon purkamista kokonaan eikä alueen kulttuuriperinnön arvoja ollut tunnistettu.

Museo on antanut lausuntonsa asiasta 10.12.2020 (diar.2983/2020), jossa se lausui arkeologisen tarkkuusinventoinnin ja muinaismuistolain 13 § neuvottelun tarpeesta. Hankkeeseen liittyen järjestettiin työkokous 1.2.2021 jossa keskusteltiin alueen arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja hankkeen toteuttamisvaihtoehdoista. Jatkotoimenpiteenä sovittiin tarkkuusinventoinnista ja neuvottelusta, kun inventoinnin tulokset ovat käytettävissä. Raportti toimitettiin vastuumuseolle 4.11.2021, joka toimitti sen myös Museovirastolle. Museo keskusteli inventoinnista Museoviraston kanssa, antoi lausuntonsa 15.12.2021 (diar.2983/2020) ja esitti täydennyspyynnön, mikä on hyvin yleinen menettelytapa inventointien arvioinneissa. Samalla inventoinnin laatijalle on toimitettu sekä myllylupa että tiedossa olleet 1700- luvun historialliset karttatiedot. Täydennetty raportti on toimitettu museolle 4.1.2022 ja keskusteltuaan asiasta Museoviraston kanssa, alueellinen vastuumuseo on hyväksynyt raportin 18.2.2022.

Muinaismuistolain 13 § mukainen neuvottelu järjestettiin 25.1.2023. Neuvottelussa keskusteltiin edelleen toteuttamisvaihtoehdoista suhteessa muinaisjäännöksen luonteeseen, arvoon ja merkittävyyteen. Museovirasto totesi, että muinaisjäännökseen on mahdollista kajota, mikäli se aiheuttaa merkitykseensä nähden merkittävää haittaa. Neuvottelussa päädyttiin osittaiseen kajoamiseen. Tämä ratkaisu nähtiin hyväksi myös alueellisen vastuumuseon näkökulmasta.  Hanketoimija lähetti päivitetyn hankesuunnitelman Museovirastolle ja alueelliselle vastuumuseolle 21.4.2023. Neuvottelumuistiota täydennettiin päivitetyn hankesuunnitelman perusteella 26.4.2023 tehdyllä lisäyksellä.  Neuvottelun muistio toimii virallisena lupana kajota muinaisjäännökseen.

Pieksänjoen myllynpaikka osana Pohjois-Savon virtavesien arkeologista kulttuuriperintöä

Pohjois-Savon alueella muinaisjäännösrekisterissä on tällä hetkellä 12 vesimyllykohdetta, joista 7 kpl on kiinteitä muinaisjäännöksiä, 4 kpl muita kulttuuriperintökohteita ja yksi mahdollinen muinaisjäännös. Seitsemästä muinaisjäännöksestä kahdessa muussa kohteessa on säilynyt vastaavan kaltaisia lohkokivisiä patorakenteita kuin Pieksänjoella. Nämä kohteet ovat Kuopio (Nilsiä) Pappilanjoki ja Kuopio (Karttula) Keihäsjoen mylly. Molemmat patorakenteet ajoittuvat suunnilleen samaan aikaan eli todennäköisesti 1800- luvulle, jolloin lohkokiviset patorakenteet ovat yleistyneet Suomessa. Pohjois-Savossa 1900- luvun alun uittoperkaukset ovat hävittäneet suuren osan alueen virtavesien kulttuuriperinnöstä (Pohjois-Savon virtavesi-inventointi 2022. Pohjois-Savon ELY-keskus), josta vesimyllyt ovat olleet lukumäärältään yleisimpiä. Säilyneissä kohteissa on aina nähtävissä ajallista kerroksellisuutta. Vanhoja rakenteita on hyödynnetty uusissa rakenteissa, patoja on korotettu ja muokattu, niiden paikkaa siirretty ja osa on purettu kokonaan. Myös Pieksänjoen patorakennetta on muokattu ja muutettu, viimeisimpänä 1990- luvun kunnostuksessa, jossa yläjuoksun puolelle on tehty betoninen tukirakenne ja uudet säätöpatoluukut samalla säilyttäen lohkokivipatoa.

Alueellinen vastuumuseo toteaa, että monivaiheisessa ja pitkässä hankkeessa neuvottelutuloksena on lopulta onnistuneesti yhteensovitettu intressit sekä kalataloudellisen kunnostuksen että kulttuuriperinnön suojelun kannalta. Alueella jo tehty tutkimus ja mahdollisesti jatkossa tehtävä tutkimus lisää tietoa alueen virtavesikohteista. Osittaisen kajoamisenkin jälkeen Pieksänjoen vanhan myllynpaikan historia on edelleen nähtävissä ja ymmärrettävissä alueen jokimaisemassa.

Asiakirja on allekirjoitettu sähköisesti Kuopion kaupungin asian-
hallintajärjestelmässä. Allekirjoituksen oikeellisuuden voi todentaa kirjaamosta.