Kuulutus 2024/814

Lausuntopyyntö 17.11.2023

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää lausuntoa arkeologista kulttuuriperintöä koskevan lainsäädännön uudistamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 6.11.2020 muinaismuistolain uudistamista valmistelevan työryhmän ja sen työtä tukevan seurantaryhmän. Työ- ja seurantaryhmän toimikausi päättyi 30.6.2023.

Työryhmä ehdottaa, että muinaismuistolaki kumotaan lailla arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Lisäksi ehdotetaan muutettavan eräitä muita asiaan liittyviä lakeja. Valmistelussa on huomioitu arkeologista kulttuuriperintöä koskevan käsityksen muuttuminen, perustuslain ja muun lainsäädännön muutokset sekä muinaismuistolain soveltamiskäytäntö. Valmistelussa on otettu erityiskysymyksenä huomioon saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon toteutuminen sekä saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana.

Pohjois-Savon alueellinen vastuumuseo (Kuopion kulttuurihistoriallinen museo) on tutustunut työryhmän mietintöön sekä lakiehdotukseen "Laki arkeologisesta kulttuuriperinnöstä" ja toteaa seuraavaa.

Yleistä

Mietinnössä on tuotu hyvin esille lain valmistelua sekä eroja voimassa olevaan Muinaismuistolakiin verrattuna. Valmistelussa on tehty vaikutusten arviointia mm. talouden, ympäristön sekä ihmisiin ja laajemmin yhteiskuntaan kohdistuvien vaikutusten osalta.

Lakiehdotuksessa täsmennetään Museoviraston ja alueellisten vastuumuseoiden toimivaltaa ja tehtäviä. Ehdotuksessa on huomioitu asetustasolla myös arkeologisten kenttätöiden vaatimukset, mikä selkeyttää tutkimusten tekemistä ja niistä raportoimista. Tällä turvattaneen nykyistä paremmin etenkin maankäyttöhankkeiden yhteydessä tehtävien arkeologisten tutkimusten yhdenmukaisuutta ja luotettavuutta.

Ehdotuksen mukaan arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluisivat arkeologisten jäännösten lisäksi löydöt sekä arkeologisista jäännöksistä hankittu ja niistä tuotettu tieto. Tämä on hyvä lähtökohta ja määrittelee paremmin arkeologisen kulttuuriperinnön kuin Muinaismuistolain mukainen näkemys kiinteistä muinaisjäännöksistä on. Arkeologiseen jäännökseen kuuluisi myös niiden säilymiselle välttämätön alue, vaikkakaan tätä ei tarkemmin määritellä.

Lakiehdotuksen lähtökohta, jossa arkeologisia jäännöksiä rauhoitetaan suoraan lain nojalla, on hyvä ja selkeä. Arkeologisen kulttuuriperinnön rauhoituksen kriteerejä täsmennetään aikarajoilla, joita ehdotuksessa on kolme: 1721, 1860 ja 1917. Aikarajoja käytetään eri tavoin riippuen arkeologisesta jäännöksestä. Aikarajojen takia huomattava osa Itä- ja Pohjois-Suomen historiallisen ajan kohteista jää kokonaan automaattisen rauhoituksen ulkopuolelle. Tällä alueella historiallisen ajan kohteiden iän arviointi arkistolähteiden, kuten karttojen perusteella, on usein vaikeaa vanhimpien karttojen ollessa usein vasta 1800-luvulta tai jopa 1900-luvun puolelta. Lisäksi useiden alueiden vanhinta karttamateriaalia eli isojakokarttoja ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa, (kuten pääasiassa Etelä-Suomesta on jo saatavilla) eli tietoaineistojen saavutettavuus ei myöskään ole tasapuolista.

Pohjois-Savon alueellinen vastuumuseo ehdottaa, että laissa osoitettaisiin vain kaksi aikarajaa: 1860 sekä 1917. Vuotta 1860 sovellettaisiin yleisesti kaikkiin arkeologisiin jäännöksiin ja vuotta 1917 saamelaisiin arkeologisiin jäännöksiin sekä hylkyihin. Kahden vuosirajan asettaminen huomioisi paremmin Suomen alueelliset erot historiallisessa aluekehityksessä (mm. asutus-, elinkeino- ja teollisuushistoria) ja arkeologisten kohteiden tyypeissä. Lisäksi se selkeyttäisi rauhoitettavien jäännösten iänmääritysprosessia.

Lakiehdotuksen 13 pykälässä annetaan mahdollisuus arkeologisen jäännöksen rauhoittamiseen erillisellä päätösmenettelyllä. Tällä pyritään huomioimaan ne arkeologiset jäännökset, jotka aikarajojen puitteissa eivät ole rauhoitettuja, mutta jotka katsotaan tärkeiksi ja halutaan suojella. Menettely on hyvä, mutta mietinnössä sille asetetaan ristiriitaisia odotuksia mm. sen käyttämisen yleisyyden ja menettelyn aiheuttamien kustannusten osalta.

Alueellisten vastuumuseoiden asema ja lakiehdotuksen taloudelliset vaikutukset

Lakiehdotuksen myötä alueellisten vastuumuseoiden työmäärän voi katsoa lisääntyvän merkittävästi. Mietinnössä erillispäätösmenettelyä arvioidaan käytettävän keskimäärin 5-10 kertaa vuodessa. Jos menettelyä on tarkoitus käyttää alueellisten vastuumuseoiden työkaluna silloin, kun arkeologiset jäännökset eivät kuulu automaattisen rauhoituksen piiriin ja kohteilla on erityistä alueellista merkitystä, arvio on huomattavan alhainen. Edelliseen aikarajaehdotukseen viitaten, erillispäätös voi aiheuttaa huomattavasti enemmän hallinnollista työtä alueilla, joissa arkeologisen kulttuuriperinnön kohdestatukset tulevat vaatimaan laajempaa uudelleenarviointia mm. kaavoituksessa tai muussa maa- ja vesialueiden käytön suunnittelumenettelyssä.

Mietinnössä alueellisille vastuumuseoille kohdennettavan lisäresurssin määrän esitetään olevan laskennallisesti 3 henkilötyövuotta. Museo toteaa, että tämä lisäresurssi on lähinnä muodollinen ja alimitoitettu jo nähtävissä olevaan tehtävämäärien kasvuun nähden. Museo on pitänyt tilastoa tehtävämääristään vuodesta 2015 lähtien ja tehtävämäärien kasvu on ollut jatkuvaa. Selkeä nousu on havaittavissa erityisesti vuoden 2020 alusta lähtien, jolloin uusi museolaki tuli voimaan. Laki arkeologisesta kulttuuriperinnöstä esittää vastuumuseoille uusia lakiperusteisia tehtäviä, joten niihin on löydettävä myös riittävät resurssit. Valtionosuuksien ongelmana pääasiassa kuntaorganisaatioissa toimivilla vastuumuseoilla on se, että kaikki museot eivät saa jo myönnettyjä valtionosuuksia täysimääräisesti käyttötalouteensa.  

Pykäläkohtaiset kommentit

30 § Muinaisesineen liittäminen kokoelmiin ja löytöpalkkio

Pykälässä todetaan sellaisen muinaisesineen, jota Museovirasto ei liitä kokoelmaansa jäävän löytäjälle. Olisi myös syytä pohtia menettelytapaa, jossa esine voitaisiin tarjota alueellisen vastuumuseon kokoelmiin. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi Museoviraston yhteydenotolla.

Pykälässä myös todetaan muinaisesineen löytäjällä olevan oikeus kohtuulliseen löytöpalkkioon silloin kun esine liitetään Museoviraston kokoelmaan. Kaikille yhteisen arkeologisen kulttuuriperinnön suojelun kannalta museo katsoo, että löytöpalkkion ei pitäisi olla automaattinen, vaan että Museovirastolla olisi mahdollisuus antaa löytöpalkkio.

47 § Ennakkoratkaisu

Pykälän tarkoitus jää epäselväksi sekä lakiehdotustasolla että sen perusteluissa. Kun muissa rauhoitettuja arkeologisia jäännöksiä koskevissa päätösmenettelyissä kuullaan alueellisia vastuumuseoita, on tässä asian ratkaisijana Museovirasto ilman lausuntomenettelyä. Lisäksi pykälän mukaan ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä kiireellisenä, vaikka ratkaisun määräajan kesto on vähintään 5 vuotta. Menettely tarkoittaa, että sama asia käsitellään lopulta kahteen kertaan: ennakkoratkaisussa ja kajoamisluvassa.

Museo katsoo menettelyn olevan puutteellisesti valmisteltu ja ehdottaa pykälää poistettavaksi. Kaavoitusmenettelyssä rauhoitettujen arkeologisten jäännösten päälle ei lähtökohtaisesti tule osoittaa muuttuvaa maankäyttöä ja mikäli näin tapahtuu, tulee asia ratkaista kajoamislupamenettelyllä. Tällöin myös alueellisilla vastuumuseoilla on mahdollisuus vaikuttaa asian käsittelyyn.

65 § Ilmoitus perustiedoista

Ilmoitusmenettely on yksi keskeisistä uusista tehtävistä, joita vastuumuseoille esitetään lakiehdotuksessa. Ilmoitukset tulee tehdä uusista tietovarantoon tallennettavista kohteista sekä olevien kohteiden perustietojen olennaisista muutoksista. Muinaisjäännösrekisterityö (uudet kohteet, muutokset ja tarkennukset) on jo nyt lähes päivittäistä alueellisen vastuumuseon arkeologin tehtävissä. Erityisen paljon uusia kohteita viedään muinaisjäännösrekisteriin pääasiallisen kenttätyökauden ulkopuolisena aikana eli marras-huhtikuussa. Ilmoitus tulee tehdä ilman aiheetonta viivästystä. Arkeologian vastuutehtävissä toimiminen on muualta tuleviin määräaikoihin hyvin sidottua ja samalla usein aliresursoitua, mikä aiheuttaa suurta työn kuormittavuutta. Jos lakiehdotuksen mukainen ilmoitusmenettely tulee voimaan, museo edellyttää ilmoitusmenettelyn digitalisointia tietovarantoon kehitettävällä yksinkertaisella toiminnolla. Ilmoitusmenettely esimerkiksi vastuumuseon käyttämän asianhallinnan kautta edes siirtymäaikana ei ole kestävä eikä tehokas ratkaisu ja tulee aiheuttamaan kohtuutonta työmäärän lisääntymistä.

68 § perehtyneisyys

Pykälässä todetaan, että arkeologisen kenttätyön vastuullisella johtajalla on oltava arkeologian ylempi korkeakoulututkinto tai sitä vastaava perehtyneisyys. Sama koskee sitä, jonka vastuullinen johtaja on määrännyt tekemään arkeologisen kenttätyön. Museo esittää, että kenttätöiden laadun varmistamiseksi ja pätevyyden osoittamisen yksiselitteisyyden takia maininta "sitä vastaavasta perehtyneisyydestä" vastuullisen johtajan sekä kenttäjohtajan osalta poistetaan.

69 § Kenttätöiden suunnittelu

Museo pitää erityisen hyvänä sitä, että tutkimussuunnitelmaan tulee sisältyä myös suunnitelma siitä, miten ihmisjäänteitä säilytetään tutkimuksen aikana ja sen jälkeen, jos niiden löytyminen on todennäköistä. Tällä hetkellä menettelyt eivät ole selkeitä ja yhdenmukaisia.

Lopuksi

Muinaismuistolain kokonaisuudistusta on odotettu pitkään. Voimassa oleva laki on aikansa kuva ja on tärkeää, että lakiuudistus etenee ja saamme arkeologisen kulttuuriperinnön suojelun työvälineeksi ajanmukaisen, muun lainsäädännön sekä perusoikeuksien kannalta toimivan lain.

Alueelliset vastuumuseot ovat keskeisessä roolissa Suomen arkeologisen kulttuuriperinnön turvaamisessa. Lakiehdotuksessa vastuumuseoiden rooli ja toimintavaltuudet selkeytyvät, mutta samalla laki tuo merkittävästi uusia tehtäviä. Lain jatkovalmistelussa kokonaisvaikutuksia tulisi vielä arvioida tarkemmin.

Asiakirja on allekirjoitettu sähköisesti Kuopion kaupungin asian-
hallintajärjestelmässä. Allekirjoituksen oikeellisuuden voi todentaa kirjaamosta.